Toivon vielä joskus palaavani maineensa veroiseen Saint-Maloon. Turkoosi meri, yllättävän ystävälliset paikalliset, laskuveden paljastamat linnoitukset, pysäyttävät kalliomaisemat ja hiekkarannat on koettava vielä uudelleen. Ensi kerralla aion uida Englannin kanaalissa!
7/16/2013
6/16/2013
Rennes
Viime viikonloppuna, Invalidesin nurmikolla suoritetun pikaisen suunnittelutyön jälkeen buukkasimme opiskelukaverini kanssa kimppakyydin harmaaseen sunnuntai-iltapäivään. Covoiturage on äärimmäisen toimiva ja helppo palvelu, jolla saa varattua kyydin viime hetkellä, ja pääsee kulkemaan Ranskassa vaivatta ja tapaamaan uusia ihmisiä. Ensimmäinen kuskimme oli Rennesissä asuva keski-ikäinen ranskalaismies, jolla riitti kerrottavaa Kanadasta ja ranskalaisesta mentaliteetista..
Iltapäivällä saavuimme ensimmäiseen etappiimme Rennesiin, joka on kyllä äärimmäisen omituinen kaupunki. Pariisilaisnäkökulmasta Rennes on kaikkea muuta kuin "pohjoisen metropoli", joksi sitä oli meille kuvailtu. Olihan siellä se Galeries Lafaytte ja metroporttien edustalla hengaavia jengiläisiä, mutta muuten aika pieni lähiökaupunki. Jotenkin lynchmäinen tunnelma, joka kulman takaa löytyi jotain outoa ja yllättävää.
Matka jatkui kuitenkin jo samana iltana kohti merenrantaa..
Tunnisteet:
arkkitehtuuri,
kulttuuri,
matkalla ranskassa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)