Mikään ei ole niin rentouttavaa kuin sade. Olen koko päivän vain lueskellut, juonut kaakaota, katsonut elokuvia ja dokkareita, suunnitellut tulevaa kesäreissua etelään. Vappuevääni koostuu kaakaon lisäksi tuoreesta ananaksesta ja popcornista, ja illan ohjelmassa on ainakin vielä joku mahdollisimman hölmö romanttinen komedia sekä surrealistiseen valokuvaan liittyvän aineiston keruu. (Kyllä, aion ehkä oikeasti tehdä tänään jotain hyödyllistäkin!)
Hyvää ja rentouttavaa vappua kotisuomeen, nauttikaa sateesta!
Täällä ollaan, yhä hengissä vaikka hiljaista on blogin puolella ollutkin. Pariisissa on viimeinkin kevät: +24 astetta, aurinkoa, hävyttömien nouvelle vague - pikkutakkien ja aurinkolasien väärinkäyttöä, kirppareilla kiertelyä. Tällä hetkellä kaikkien mahdollisten kurssien deadlinet ovat kaatumassa niskaan, ja huomaan kirjoittavani esseitä samaan aikaan kolmella eri kielellä. Kahvia menee purkki toisensa perään, ja olen viimeisen viikon tai kaksi ollut linnoittautuneena yksiööni niin tiiviisti, että toissapäivänä yllätyin kaupungin vihreyttä. Kaikkialla on yhtäkkiä taas elämää: puistot ovat täynnä auringossa torkkujia, ja jokirannan kivireunalla voi taas istua ilman kenkiä auringonlaskua katsellen.
Oma
kamerani on vieläkin telakalla (sopivan laturin löytäminen onkin
yllättävän monimutkaista, toivon että nettikaupasta tilaamani laturi
saapuu nätisti lähipostiin), joten seuraavassa kuvia huhtikuulta
muutaman vieraskameran voimin.
Kasvitieteellinen puutarha, Jardin des Plantes:
Viime sunnuntaina helteistä kevätpäivää vietettiin Cite Universitairen puistossa, Hoegaarden -lasipulloja ilman pullonavaajaa auki ratkoen.
Musée d'Orsayssa on tällä hetkellä todella mielenkiintoinen näyttely, L'ange du bizarre: Le romantisme noir de Goya à Max Ernst. Tummaseinäisestä näyttelytilasta löytyy mm. Fuselin, Munchin, Dalin, Ernstin ja Caspar David Friedrichin maalauksia, Hugon, Goyan ja Delacroix'n piirrustuksia, elokuvanäytteitä, veistoksia, muutama huonekalu, valokuvia. Näyttely käsittelee monipuolisesti goottilaista "mustaa" romantiikkaa Goethen, Shakespearen ja Danten hengessä 1700-luvun lopulta ensimmäiseen maailmansotaan saakka.
Henry Fuseli: The Nightmare (1781)
Erikoista näyttelyssä on se, että surrealistiset työt ovat liitetty romanttisen perinteen "jatkajiksi". Vaikka koen että Bunuelin Andalusialainen koira (1929) on liitetty näyttelyyn aika omituisin perustein, on surrealistisessa taiteessa samoja motiiveja kuin romanttisessa gotiikassa, esimerkiksi unet ja intohimo muuttuvana voimana. On kuitenkin erikoista että surrealismin väitetään jatkavan romantiikan perinteitä, kun surrealismi liikkeenä nimenomaan pyrki etsimään uusia ilmaisutapoja kieltäen perinteet ja kulttuurin (esim. André Bretonin kirjoitukset).
Joka tapauksessa näyttely on todella kiinnostava, täytyy poiketa vielä uudelleen!
