Viime viikonlopun kuulumisia päivien viiveellä:
Perjantaina olin erikoisen ongelman edessä. Viikonloppuna olisi kahdet suuret musiikkifestivaalit sekä Technoparade ja Les Journées du Patrimoine, jonka aikana Pariisin museot ja normaalisti yleisöltä suljettuna olevat rakennukset olisivat auki ja ilmaisia. Valinnanvaikeus, ei suinkaan!
Perjantai-iltana lähdimme kohti Pariisin ulkopuolella olevaa La Courneuvea, missä järjestetään kerran vuodessa Ranskan suurin kommunistifestivaali Fête de l'Humanite. Paikalla oli edustettuna kattavasti Ranskan vasemmisto eri alueiden alajärjestöineen, valtava "maailmankylä", poliittisia keskustelupaneeleja, pieniä ja suurempia musiikkilavoja. Osallistujia arviolta 650.000(!).
Perjantaiyössä New Order oli kyllä mieletön. Punaviinit kaatui valkoiselle silkkipaidalle ja huivikin hävisi tanssiessa.
 |
| New Order |
Lauantaina festivaali jatkui Peter Dohertylla, joka 20 minuuttia soitettuaan lähinnä Babyshamblesin kappaleita iski kitaran lavanreunaan ja julisti keikan päättyneeksi.
 |
| Peter Doherty |
 |
| Pavlor Stelar |
Ranskalaisen vasemmistoreggaen jälkeen soitti itävaltainen klubi-ihme Pavlor Stelar, sekoitus euroviisusaksofonia ja hikistä klubijytkettä. Pavlor Stelarin jälkeen keskiyöllä oli pakko löytää ruokaa ja äkkiä, ja aika sanoin kuvaamaton oli se tunne kun tiesin Patti Smithin aloittavan minuuttien sisällä enkä enää löytänytkään intialaisen briyanin ostettuani takaisin oikeaan paikkaan. Ruuhkainen vasemmistolabyrintti armahti kuitenkin tunnin räpiköinnin jälkeen, ja luojan kiitos Patti Smith soitti pidempään mitä kuvittelin. Because the Night ja suussa polttava chili, helpotus että ehdin sittenkin!
Lauantain kotimatka oli huomattavasti vaikeampi kuin edeltävänä iltana, olin loputtoman ihmismassan puristuksessa miltei tunnin ennenkuin päätimme uhmata lähiötä ja kävellä sen läpi metropysäkille. Kävelymatkalla, lähiögheton eräässä kadunkulmassa seisoi ohikulkevia ihmisiä katseleva huppupäinen nainen, joka näytti täsmälleen tuntia aiemmin keikkansa päättäneeltä Patti Smithiltä..
Journées Européennes du Patrimoine
Sunnuntaina autuaasi kahteen asti nukuttuani lähdimme entisen vasemmistoaktivistin, politiikanopiskelijan ja tulevan ranskalaisen valtion virkamiehen Alexin kanssa vierailemaan Ranskan ulkomaanministeriöön, joka on auki yleisölle vain yhtenä päivänä vuodessa. Kuultuani että ministereillä on tapana tulla tervehtimään yleisöä saatoin hetken katua puolihuolimatonta asuvalintaani farkkushortseja.
Sunnuntaina autuaasi kahteen asti nukuttuani lähdimme entisen vasemmistoaktivistin, politiikanopiskelijan ja tulevan ranskalaisen valtion virkamiehen Alexin kanssa vierailemaan Ranskan ulkomaanministeriöön, joka on auki yleisölle vain yhtenä päivänä vuodessa. Kuultuani että ministereillä on tapana tulla tervehtimään yleisöä saatoin hetken katua puolihuolimatonta asuvalintaani farkkushortseja.
Jonotimme myös Ranskan parlamenttiin, mutta onnekseni jono oli liian pitkä ja sain luvan lähteä tapaamaan Müncheniläistä Corinnaa. Sunnuntai oli hyvä päättää Blanche-oluen äärellä Rue Mouffetardin päädyssä pikkuruisessa River-baarissa.
Kolmen päivän päästä joudun lähtemään Trocaderolta Alexin muuttaessa isoäitinsä luo Notre Damen viereen, mutta näyttää siltä etten joudukaan hostelliin! Minut on tarjoutunut ensi viikolla majoittamaan mm. italialainen tyttö pikkuruiseen omakotitaloon, kanadalainen poika yliopiston vieressä sijaitsevaan vuokra-asuntoon sekä belgialainen poika Cite Universitairen japanilaistaloon. Oma pikkuyksiö olisi tosin enemmän kuin tervetullut, vaikka vuoden saisikin helposti kulumaan toisten sohvilla surffaten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti