Nyt seuraa avautuminen. Todennäköisesti lyhyt sellainen, sillä netti pätkii jatkuvasti. Kuvia on luonnollisesti mahdotonta ladata. Mutta nyt on pakko vähän kertoa siitä millaista arki täällä todella on, jos joku vaihtoa ja Pariisiin lähtemistä harkitseva tätä sattuisi lukemaan. Mikäli paperisota tuntuu jo Suomen päässä hermoja raastavalta, ei Pariisin kannata missään nimessä lähteä, ellei usko selviävänsä kuin torakka maailmanlopusta.
Heräsin aamulla ranskapuhelimeni kapula-Nokian superkovaan tuuttaukseen 7.00 kielikurssin takia. Sain nätisti aamukahvin juotua, ja kahdeksan jälkeen vähän myöhässä juoksin metroon. Mutta tämä ei ollutkaan mikä tahansa aamu! Normaalisti hiljaisella metropysäkilläni oli laituri täynnä hermostuneita matkalaisia. Linja 13 ei petä koskaan. Yliopistolle pääseminen oli mahdotonta, ja lumisateen aiheuttama kaaos oli melkoinen. Normaalisti kahden minuutin välein tulevat metrot tulivat nyt kymmenen minuutin välein, eikä metroihin edes pystynyt yrittämään sisälle, niin täynnä ne olivat. Ikkunat olivat niin höyryssä ettei metroon edes nähnyt sisälle. Melkein tunnin jaksoin seistä laiturilla yli sadan muun joukossa, kunnes luovutin. Olkoon. Otan sen yhden poissaolon ilman mitään hyvää syytä. Lyön vetoa että myöhemmin keväällä istun siellä tunnilla väkisin jossain 39 asteen kuumeessa.
Kotiin ilmaantui puolilta päivin sähköyhtiön miekkoset, jotka vaativat päästä sisään asuntooni, jossa ei kyllä mitään sähkömittaria edes ole. Entinen vuokralainen oli tilannut miehet mittaamaan sähkölukeman sopimuksen lakkautusta varten, mutta kyseiset ranskalaiset duunarien malliesimerkit olivat kyllä aivan pihalla. Avasin heille neljän viikon vaivalla huoltoyhtiöltä saalistamallani avaimella sähkökaapin oven, ja ilman avaintani he olisivat tulleet paikalle turhaan. 48 tunnin kuluessa pitäisi tehdä uusi sopimus nyt kun viimein vanha on saatu pois tieltä. Sopivasti netti lakkaa aivan pian jos ylipäätään pysyy pystyssä, ja puhelimessa on enää neljä euroa saldoa. Josta päästäänkin siihen miksen voi ostaa siihen lisää..
Muutama viikko sitten sain viestin että pankkikorttini on noudettavissa pankista. Menin toiveikkaana tiskille, mutta yllättäen en saanut korttia koska en ollut tehnyt tilille talletusta. Siirsin maaliskuun käyttörahat ranskalaiselle tilille, ja tänään menin uudelleen pankkiin. Menin sinne kolmesti, ennen kuin satuin paikalle silloin kun konttori sattui olemaan auki, eikä kolmen tunnin lounastauolla. Tiskiltä sainkin viimein kortin, mutta siitä alkoikin taas uusi alamäki. Ensin yritin nostaa rahaa väärällä koodilla. Koodi olikin internetkäyttöön tarkoitettu koodi, joka oli ainoa minkä olin löytänyt noin sadan sivun tiliini liittyvästä paperipinosta. Kotona kolmen tunnin etsinnän ja pankkipapereiden viskomisen jälkeen löysin yhden sivun ylälaidasta numerokoodin joka oli sitten automaattikäyttöä varten tarkoitettu koodi. Menin uudelleen pankkiautomaatille, mutta tällä kertaa automaatti ilmoitti että kortissa on virhe. Kokeilin toisella automaatilla: kortissa oli yhä virhe. Seuraavaksi selvitin jos voin siirtää tilisiirtona rahat takaisin suomalaiselle tilille. Tätä ennen piti kuitenkin suorittaa puhelinnumeron aktivoiminen, joka sekin vei yllättävän paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Puhelinnumero tarvitaan tarkistuskoodien lähettämistä varten, joka kerta kun teen tilisiirron saan tekstiviestillä koodin mikä pitää laittaa vahvistukseksi. Kun viimeinkin pääsin tilisiirto-kohtaan, sivulla ilmoitettiin että puhelinnumeroni vahvistamisen jälkeen pitää odotella viisi päivää ennen kuin siirron voi tehdä. Siis mitä ihmettä? Kaiken lisäksi huomasin että virkailija oli tehnyt aika dramaattisen virheen, ja laittanut nostorajaksi 10e päivässä, ja jos nostan toisen pankin automaatilta niin raja on 10e viikossa! Lisäksi olin postitse saanut shekkivihon jonka kieltäydyin tilaamasta. Tästä sisuuntuneena marssin vielä oman pankin automaatille, joka ilmoitti ettei korttiani voi lukea lainkaan. Ja tänään saamassani korttikuoressa vielä luki että kortin voi aktivoida vain nostamalla automaatilta rahaa. Yeah right!
Niinpä tänään lintsasin yliopistolta kuusi tuntia turhaan, koko rahallinen omaisuuteni on tällä hetkellä 1,50e, netti katkeaa muutaman päivän päästä, sähkö katkeaa ylihuomenna, ja puhelimessa on saldoa nyt enää alle neljä euroa. Sokerina pohjalla omituinen keuhkojen rohina ja välillä ankaratkin yskäkohtaukset.
Kuulin muuten myös että lumisateen takia suurienkin esiintyjien keikkoja oli tänään peruttu. Magnifique!
pst. teillä siellä kotona VR sentään kulkee vaikka vähän lunta tupruttaisikin!
Hei
VastaaPoistaja tsemppiä byrokratian ja muun ranskalaisen toimimattomuuden voittamiseen! Mä niin symppaan, itsekin taistelin vielä äskettäin, melkein puolitoistavutta oman Ranskassa oleskeluni jälkeen ranskalaisen pankin ja vakuutusjuttujen kanssa. Neuvo siis: sitten kun vihdoin saat (toivottavasti asiat toimimaan), niin muista ennen lähtöäsi sulkea ja irtisanoa kaikki juttusi huolella ja varmista vielä pankista ja kaikkialta, että ne ihan varmasti on irtisanottu. Mulla itselläni se oli uskomatonta sähläystä: en esimerkiksi ole lähettänyt irtisanomiskirjeitä oikeassa muodossa, tai jotain. No mutta, asiat selviää. Ainakin jossain vaiheessa.
Mä olin itse vaihdossa Strasbourgissa ja työharjoittelussa Pariisissa, joten tämä teidän blogi on täydellinen löytö, vaikka löysinkin sen vasta nyt. Kiitos! Kirjoitatte mukavasti, ja kuvailit Pariisissa elämistä niin hienosti: kun on hyvä fiilis, niin se on tosi hyvä, ja kun menee huonosti, menee tosi huonosti. Itsellenikikin Pariisi herättää jotenkin ihan käsittämättömän suuria tunteita, vaikka olenkin rauhallinen ja ujo suomalainen. Juuri viime viikolla siellä vieraillessani taivalsin Pariisin katuja ensin maailman onnellisimpana, kun aurinko paistoi ja kaikki tuntui mahtavalta, viini oli halpaa, ruoka herkullista ja kaikki kaunista. Seuraavana päivänä kipitin siellä itkuisena ja tuskaisena, juuri pankkibyrokratian kanssa taisteltuani. Tunsin itseni idiootiksi kun ranskan kieli ei sujunut ja pankkivirkailijat olivat ilkeitä ja miehet vislasivat kadulla perään ja kaikki tuijotti ja argh. Se on hassua, välillä kaipaan sinne ihan hirveästi, mutta välillä tuntuu, etten siellä enää voisi asua. Saas nähdä päätyykö sinne vielä takaisin.
Tsemppiä kuitenkin sinne, nauti Pariisi-ajasta, vaikkei se aina sitä ihaninta olisikaan.
Bisous,
Liisa
Hei, ja kiitos tsempistä! Olenkin kirjoittanut jo listan valmiiksi, jotta pääsisin paperisodasta once and for all. Vaikuttaa siltä että sitten kun olen saanut kaiken kuntoon monen kuukauden taistelun jälkeen, täytyy aloittaa sopimusten purkaminen..
PoistaSe on kyllä mielenkiintoista miten Pariisi saa ääripäät esiin jopa muuten niin hillityissä suomalaisissa. Minustakin on tullut temperamenttisempi kuin koskaan, välillä tekee mieli sivaltaa suutuksissaan niin kuin paikalliset (jos sanan säilä vaan taipuisi!). Ehkä täällä on jotenkin oppinut näyttämään tunteitaan, erityisesti niitä negatiivisia, aiempaa jyrkemmin. Mielialat saattavat heittää laidasta laitaan päivänkin kuluessa, ja maailman paras viinihetki Seinen rannalla voikin vaihtua tunneissa mustaan epätoivon syöveriin kun postilaatikossa odottaa joku byrokraattinen kirjepommi. Olen myös vahvasti vakuuttunut siitä että Pariisi on joku poikkeama. Miten yhdessä kaupungissa voikin sattua niin paljon vastoinkäymisiä ja hankaluuksia? Ja voi miten tiedän tuon tuskaisen tunteen kun ranska ei suju millään, ihmiset tuijottaa kadulla ja miehet nojautuu liian lähelle metrossa ja argh! :D
Ennen Pariisiin muuttoa vannoin etten koskaan voisi muuttaa tänne, ja nyt vannon uudestaan, vaikka tiedän että kaipaan tätä kaupunkia kuitenkin kun en ole enää täällä.