Strasbourgilainen Pariisissa

Marraskuisen Pariisin vierailuni merkintä jäi tekemättä. Ennen joulua vietin jälleen minilomaa Pariisissa, tällä kertaa kotimatkani varrella. Vierailun teemoiksi muodostuivat vähän kuin vahingossa erään elokuvan ja tv-sarjan kuvauspaikat ja kasvisruoka. Ja sehän sopi!

Pont des Arts-sillalla näyteltiin talvi-auringon laskiessa erään suositun tv-sarjan päätösdialogi vähintään yhtä taidokkaasti kuin alkuperäinen!

Notre Damen aukiolla taas eräs oranssiin pukeutunut puutarhuri-mies kuiskasi korvaani "Quasimodo". Poistuimme paikalta kohti ensimmäisen illan ruokapaikkaa, kun Quasimodo alkoi soittaa kellojaan. Illallista maisteltiin Maraisin somassa Le Petit Potager-vegaaniravintolassa. Kuvassa raflan halvimmat annokset, vegaaniset pihvit perunagratiinin ja pinaatin kera. Maku oli kohdallaan oikeastaan vain pihvissä, mutta kokonaisuus oli ok. Hintaa annokselle tuli silti 16-18 e. Palvelu oli ystävällistä ja tunnelma leppoisa.

Ilta jatkui Hard Rock Café´een kitaroiden bongailun, drinkkien maistelun ja créme caramelin merkeissä.

Seuraavana aamuna kipusimme Eiffeliin heti sen aukeamisen jälkeen. Sade taukosi hetkeksi ja turistilaumat näyttivät saapuvan vasta puolta tuntia myöhemmin. Ole siis paikalla ajoissa (tai myöhään), jos et tahdo kurkkia Pariisin huimia maisemia takaraivomeren takaa.

Montmartrella taas keskityimme näkymien sijaan vintage-kauppoihin ja kahvitteluun. Edellisen reissuni halpa mutta mukava ja siisti hostelli Perfect Hotel muuten sijaitsi samaisen kukkulan juurella. Yksi yö omassa kahden hengen huoneessa peripariisilaisin näkymin kustansi n. 50 e.

Nautimme myöhäisen aamiaisen Améliesta tutussa Café des deux Moulins-kahvilassa. Samaan tunnelmalliseen kahvilaan mahtuivat sovussa niin turistit kuin paikallisetkin. "Amélie-aamiaisen" sai eteensä ystävällisen palvelun kera alle kympillä. Lounas-aikaan paikalle alkoi virrata ehkä turhankin paljon nälkäisiä.

Montmartrella ja Les Hallesin ympärillä tehtyjen tutkimusretkien ja tuntien tuloksettoman ruokapaikan etsinnän jälkeen löysimme onneksi tiemme pieneen ja huokeaan Végéthalles-ravintolaan, joka sijaitsi varsin lähellä Les Hallesin kauppakeskusta. Alkupaloiksi maisteltiin hummusta ja tulisia currykevätrullia. Pääruuaksi tilasimme ja jaoimme kasvishampurilaisannoksen ja kasvislasagnen. Jälkimmäistä lukuunottamatta kaikki herkut olivat vegaanisia.Tätä voi suositella. Nam! Muista tarkistaa aukiolo-ajat, sillä nämä pienemmät ravintolat sulkevat ovensa lounaan ja illallisajan välillä muutamaksi tunniksi.

Samalta pikkuiselta Rue des Bourdonnaisilta, ihan kasvisravintolan vierestä bongattiin myös mainio divari, Librairie Gilda, joka myi kahdessa kerroksessa mm. taide- ja elokuvakirjoja, lehtiä, leffoja ja sarjakuvia. Pohjakerroksesta löytyi myös euron sarjakuvakirjojen laari ja hassuja kasari-sarjiksia.

                      Salut Pariisi, ensi viikolla näemme taas! Joskin silloinkin olen vain läpikulkumatkalla.

café brant ja echos flottants

 Yksi Strasbourgin ranskalaisimmista kahviloista on ehdottomasti kanaalin varrella, mutta hivenen syrjässä sijaitseva Café Brant, joka täyttyy lounasaikaan puheensorinasta, lehdenlukijoista ja herkuttelijoista. Tänne tulen usein juomaan aamukahvini ranskan kurssin jälkeen.

Toisenlainen perspektiivi kanaaliin syntyy vedestä käsin. Palasin Port du Rhinin tehdasalueelle kuuntelemaan kelluvia kaikuja, echos flottants.

 Äänitaiteilija Lionel Marchetti taikoi kanaaleja pitkin kelluvan laivan täyteen metallisia ääniä, säröä ja häiriötä.  Parlamenttirakennukset, joutsenparvet, tehdasalueiden savuttavat piiput ja valoa kajastavat ikkunarivit kuvittivat täydellisellä tavalla tätä kokeellista äänimaailmaa. Luovutin kameran kanssa ja jättäydyin kellumaan.

Taidetta tehtaassa

 Viikonloppu-aamun täydellinen aloitus: kokkasimme kämppiksellemme Lenalle synttäribrunssin. Valikoimaan kuului mm. smoothieta, kahvia, teetä, mustikkalettuja, quacamolea, ruisnappeja, patonkia, croissantteja, hilloa, hedelmiä, speculos-kekseistä valmistettua tahnaa, vihanneksia, juustoja ja munakasta.

Brunssin jälkeen pyrähdettiin Maison Mimirin kirpparilla. Mimirin talo on kummallinen paikka. Entinen (?) vallattu talo, jossa järjestetään aktiivisesti kulttuuri-, keikka- ja baaritoimintaa. Strasbourgin kummallisimmat bileet ja halvimmat vin chaud´it löytyvät täältä. Yläkerrassa on kirjasto ja tarjolla majoitusta kodittomille. Rupuinen ulkokuori kätkee sisäänsä milloin mitäkin, ja mikä parasta, tämä sijaitsee muutaman minuutin fillarimatkan päässä kotoa.

Ensi-lumikin saatiin Strasbourgiin, mutta nyt ikkunani alla ammottavat taas harmaat kadut.

 Syyskuussa alkanut L´Osospehere-taidefestivaali saa vihdoin joulukuisen jatko-osansa. Port du Rhinin tehdasalueella järjestetty festivaali avautui tänä viikonloppuna näyttely- ja performanssi-toiminnan muodossa. Kävimme testaamassa kuumat viinit ja tehdashallien koleudesta takaraivoon iskeytyvät taide-elämykset. Tehdas kätki sisäänsä laajan valikoiman erittäin kiinnostavaa multimedia-, video- ja äänitaidetta ja mekaanisia taideoivalluksia. Myös suuren sirkusteltan kielen typistymistä pohdiskeleva performanssi katsastettiin.

                                               Simstim ja sukellus 3-d-ulottuvuuteen (3-d lasien kera)

 Videotaidetta lämpökamera- efektin kera. Minusta ja talvitakista lähtevä aave-väreily tosin ei kuvassa näy.

Yhdeksi suosikiksi nousivat Laetitia Legrosin sympaattisesti käyttäytyvät mutta lahjakkuudellaan pelottavat robotit. Tässä valmistuu 2010-luvun surrealistinen manifesti, jonka lopetettuaan robottikäsi leikkaa manifestinsa irti paperirullasta, ja aloittaa seuraavan. Toinen robotti hahmotteli ekspressiivisiä muotokuvia näyttelyvieraista.

Näyttelyn ehkä hämmästyttävien teos oli kuitenkin Jean Francois Laporten installaatio. Sininen valo ja mekaanisina resonoivat ääniaallot ottivat haltuun entisen tehdastilan. Kuin olisi astunut kummalliseen uni-sci-fi-maailmaan.

Leffasunnuntai

Jos jostain Pariisissa ei ole pulaa, niin elokuvateattereista. Elokuvateattereita on kaikkialla, ja ohjelmisto vaihtelee taide-elokuvista ja arkistofilmeistä massaelokuviin. Erilaisia elokuvatapahtumia ja festivaaleja tuntuu myös olevan jatkuvasti. Esimerkiksi viime yönä järjestettiin eräässä teatterissa Polanski-festivaali: yön aikana kuusi elokuvaa ja aamiainen.

Tänään oli vuorossa pitkän viikon jälkeinen rentoutus, ja suuri leffateatteri MK2 Francois Mitterandin kirjaston vieressä.

Sokeroitu popcorn vaikutti aluksi absurdilta idealta (ja joltain minkä vain ranskalainen voi keksiä), mutta ihme kyllä on se vaan hyvää. Vielä parempaa on melangé: suolaisia ja sokeroituja poppareita sekaisin. Parasta!

Sunnuntain elokuvaksi valikoitui Anna Karenina.

 

.. joka ei tosin Tolstoita lukeneen kirjanörtin ja komeita miehiä ja vähemmän luisevia naisia arvostavan esteetikon mieltä kauheasti lämmittänyt, joskin tapa millä kohtaukset vaihtuivat oli jo itsessään mielenkiintoinen. Sen sijaan raati suosittelee saman ohjaajan Atonementia (2007):

Viikko joululomaan!

Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivän iltana en millään malttanut jäädä kotiin katsomaan kättelyä Yle Areenasta, enkä voinutkaan: sovittuna oli erään elokuvakurssin lopputyöhön liittyvät treffit Oberkampfille.

Pitkältä Rue Oberkampfilta löytyy kaikkea: ravintoloita, kahviloita, herkkupuoteja ja kauppoja, vaateputiikkeja, ja ennen kaikkea baareja. Menimme työstämään elokuvakäsikirjoitustamme Internationaliin, jossa tosin suomalais-virolais-saksalainen seurueemme hyvin nopeasti siirtyi musiikin kuunteluun ja oluen juontiin varsinaisen suunnittelutyön sijaan. Alakerran ilmaiset konsertit saattoivat myös "häiritä" työntekoa..

Juomien maistelun ohessa maistelimme Fazerin sinistä ja Geishaa, jotka olin käynyt aiemmin päivällä ostamassa ruotsalaisesta herkkukaupasta, Pigallen vieressä sijainneesta Affärenistä. Ranskaa, englantia ja suomea pystyn jotenkin puhumaan sekaisin, mutta ruotsiin vaihtaminen olikin yllättävän hankalaa.

Internationalista ilta jatkui Bellevilleen, kantapaikkavietnamilaiseen jonka lootusdrinkit eivät petä koskaan. Viimeisellä metrolla kotiin, torstai hyvin käytetty!