Kotoa saapuneiden vieraiden kanssa saa vihdoin leikkiä turistia itsekin, löytää uusia näkökulmia tutuksi tulleeseen kaupunkiin.
Näkymät katedraalin huipulta.
Loppuvuoden attraktioista suurin, joulumarkkinat, avautui kaikessa kaaottisuudessaan, yltiöpäisyydessään ja viehkeydessään.
Hopital Civilin viinikellarissa kypsyy kuuleman mukaan alueen parasta viiniä.
Parlamenttikin näytti vihdoin kiinnostavalta kietoutuessaan kosteudessa uivan kaupungin sumuun.
vanhan kaupungin putiikeissa ja herkkukaupoissa tuli vihdoin päämäärättömästi harhailtua
Ja ehdinpä vihdoinkin vierailla Haute-Koeningsburgin linnassa, jonka saavuttaminen osoittautui huomattavan hankalaksi, mutta kaiken vaivan arvoiseksi.
Hauskan harhailun kääntöpuolena ovat tietysti kasaantuvat velvollisuudet. Yliopisto kaataa loskaa niskaan niin, että olo on kuin Turun marraskuisilla kaduilla. Kun istun jääkaappikylmän huoneeni lämpöpatterilla lämmittelemässä ja luen italialaisen elokuvan neorealismista, tajuan että välillämme on vieläkin jotain käsittämätöntä, nimittäin ranskan kieli. Käännän aukeamallisen sanoja silti ymmärtämättä kiemuraista sisältöä ja kirjoitan sivu kaupalla esseitä, jotka osoittautuvat lopulta turhiksi. Vaihto-opiskelijalla ei ole mitään erioikeuksia. Mutta en toisaalta koskaan odottanutkaan että tämä olisi liian helppoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti