Brunssin jälkeen pyrähdettiin Maison Mimirin kirpparilla. Mimirin talo on kummallinen paikka. Entinen (?) vallattu talo, jossa järjestetään aktiivisesti kulttuuri-, keikka- ja baaritoimintaa. Strasbourgin kummallisimmat bileet ja halvimmat vin chaud´it löytyvät täältä. Yläkerrassa on kirjasto ja tarjolla majoitusta kodittomille. Rupuinen ulkokuori kätkee sisäänsä milloin mitäkin, ja mikä parasta, tämä sijaitsee muutaman minuutin fillarimatkan päässä kotoa.
Ensi-lumikin saatiin Strasbourgiin, mutta nyt ikkunani alla ammottavat taas harmaat kadut.
Syyskuussa alkanut L´Osospehere-taidefestivaali saa vihdoin joulukuisen jatko-osansa. Port du Rhinin tehdasalueella järjestetty festivaali avautui tänä viikonloppuna näyttely- ja performanssi-toiminnan muodossa. Kävimme testaamassa kuumat viinit ja tehdashallien koleudesta takaraivoon iskeytyvät taide-elämykset. Tehdas kätki sisäänsä laajan valikoiman erittäin kiinnostavaa multimedia-, video- ja äänitaidetta ja mekaanisia taideoivalluksia. Myös suuren sirkusteltan kielen typistymistä pohdiskeleva performanssi katsastettiin.
Simstim ja sukellus 3-d-ulottuvuuteen (3-d lasien kera)
Yhdeksi suosikiksi nousivat Laetitia Legrosin sympaattisesti käyttäytyvät mutta lahjakkuudellaan pelottavat robotit. Tässä valmistuu 2010-luvun surrealistinen manifesti, jonka lopetettuaan robottikäsi leikkaa manifestinsa irti paperirullasta, ja aloittaa seuraavan. Toinen robotti hahmotteli ekspressiivisiä muotokuvia näyttelyvieraista.
Näyttelyn ehkä hämmästyttävien teos oli kuitenkin Jean Francois Laporten installaatio. Sininen valo ja mekaanisina resonoivat ääniaallot ottivat haltuun entisen tehdastilan. Kuin olisi astunut kummalliseen uni-sci-fi-maailmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti