Manufacture des tabacs

Tutkimusretki kotikulmilla: nykyarkkitehtuuria esittelevä näyttely 1850-luvulla rakennetussa entisessä tupakkatehtaassa.

Varsinaista näyttelyä kiinnostavammaksi osoittautui kuitenkin suljettujen ovien takainen maailma. Livahdettiin unohdetusta ovesta toimisto-kerroksiin, jotka oli suljettu yleisöltä. Vaikka lehtihyllyyn perehtymisen perusteella tehdas suljettiin vasta 2000-luvun puolella, oli tunnelma jotenkin tosi seitkytlukulainen. Vaaleanpunaiset vessat kokolattiamattoineen ja tiikkiset toimistokalusteet. Kaikki oli jäänyt niille sijoilleen, kirja-ja dokumenttikasat ja kesken jäänyt keksirasia. Ihan uskomatonta, että näin hienoja tiloja ei käytetä mihinkään. Pimeillä käytävillä hiippaillessa olo oli aika kutkuttava.

                         Strasbourissa on hyytävän kylmä, mutta huomenna on suuntana Bryssel!

Tour de vélo

 Lauantai-aamuna pakkasin ruudullisen repun täyteen eväitä ja suuntasin asemalle. Parin euron hinnalla juna kiidätti meidät 30 km:ä Strasbourgista länteen, pikkuiseen Molsheimiin. Sieltä oli hyvä aloittaa vähintään yhtä pitkä pyöräretki ja upota värikkäiden lehtien ja kukkuloiden hallitsemaan maisemaan. Reittimme kulki monen viehkeän pikkukylän halki. Päättymättömiltä tuntuvat ylämäet jatkuivat jokaisen mutkan takana, ja jokaisessa kylässä vuoren harjalla ja kilometrien korkeudessa, oli olo kuin pyhiinvaeltajalla. Ympärillä laiduntavat kotieläimet, ohi puksuttavat traktorit, taivasta kurottavat puiset krusifiksit, metsän tuoksu, sympaattiset talot ja alsasasilaisittain murrettu ranskan kieli. Välillä pysähdyttiin syömään eväitä tai keräämään tuoreita kastanjoita.Todellinen pako kaupungista, pikkukylien ja maaseudun erillinen maailma.

                           Myös paluu kuolevien lehtien valtaamaan kaupunkiin tuntui hyvältä.

 

Iltaisin

Saint-Denisin yliopisto on kuin Tarkovskyn elokuvasta.

Yhtenä sateisena iltana huomaamattoman portaikon päästä löytyi 1920-luvun kivitalojen muodostama kylä ja näköala Montmartrelle.

Hiljainen metroasema yllättää. Hetken luulimme että koko kaupunki on huuhtoutunut kaatosateen mukana, jopa metrotunnelin kolina ja suhina oli vaiennut.

Keskiviikkoiltaisin käyn kuuntelemassa taidehistorian luentoa Sorbonnessa. Eloisa vanhempi herrasmies kertoo renessanssista ja perversioista, freskoista ja siitä miten velvollisuuteni on hypätä seuraavaan Brysselin junaan.

Maanantai- ja perjantai-iltaisin istun oman yliopistoni käytävillä, jotka ovat Sorbonnea kiinnostavampia.

Lähiöstä ja  yliopistosta pakeneminen extempore kävelyretkelle tapahtuu aina viime hetkellä, juuri ennen auringonlaskua.

Rajanylityksiä

 Tein mikro-roadtripin Saksaan. Joen oikealla rannalla Ranska, vasemmalla taas saksalainen pikkukaupunki Kiel.

Näköalatorniin piti päästä. Horisontissa siintävät vuoret ja Fôret noire, mystinen musta metsä, jonne toivon pikaista patikkaretkeä ennen talven tuloa.

15 minuutin fillarimatka kannattaa! Hamstrasimme "perheen" voimin luomuruokaa ja -kosmetiikkaa toivottavasti muutaman seuraavan kuukauden tarpeisiin. Hintataso taisi olla kulttuurishokeista suurin, tänne tullaan siis jatkossakin supermarkettiturismin merkeissä!

Välietappi 3: Cite Universitaire

Pariisi on ollut viikon verran harmaa ja sateinen. Sateenvarjo unohtuu majapaikkaan, yliopiston kahviautomaatti on aina rikki kun kupillista eniten tarvitsisi, metrot pysähtelevät pahimpaan ruuhka-aikaan. Asun tsekkiläisen Marketan luona Tylypahkassa, hiivin tyhjiä käytäviä kaakeloituun suihkuun jossa on hananupit kuin elokuvassa.

Cite Universitairen puiston toisesta nurkasta löytyy Le Corbusier. Haluaisin muuttaa siihen museoituun alkuperäiskalusteilla varustettuun opiskelijayksiöön, tai edes yön pimetessä varastaa rakennuksen tolpasta Corbusier-näyttelyä mainostavan vanhentuneen julisteen.

Huomenna muutan toivottavasti samalla elokuvakurssilla istuvan Joonaksen  lukaalin sohvalle Montparnasselle. Nomadin elämä jatkuu jo viidettä viikkoa. Toisaalta jos olisin löytänyt asunnon jo heti aluksi, monta ihmistä olisi jäänyt tapaamatta ja monta kokemusta kokematta: tsekkiläinen sunnuntai-illallinen johon kokkasin rapuja valkosipulivoissa kun en löytänyt etanoita mistään, ranskalaisen apéron eli drinkin ja pikkupurtavan säännöllisyys työpäivän jälkeen, italialainen aamiainen hilloineen ja kahvipannuineen.