Pariisi on ollut viikon verran harmaa ja sateinen. Sateenvarjo unohtuu majapaikkaan, yliopiston kahviautomaatti on aina rikki kun kupillista eniten tarvitsisi, metrot pysähtelevät pahimpaan ruuhka-aikaan. Asun tsekkiläisen Marketan luona Tylypahkassa, hiivin tyhjiä käytäviä kaakeloituun suihkuun jossa on hananupit kuin elokuvassa.
Cite Universitairen puiston toisesta nurkasta löytyy Le Corbusier. Haluaisin
muuttaa siihen museoituun alkuperäiskalusteilla varustettuun
opiskelijayksiöön, tai edes yön pimetessä varastaa rakennuksen tolpasta
Corbusier-näyttelyä mainostavan vanhentuneen julisteen.
Huomenna muutan toivottavasti samalla elokuvakurssilla
istuvan Joonaksen lukaalin sohvalle Montparnasselle. Nomadin elämä
jatkuu jo viidettä viikkoa. Toisaalta jos olisin löytänyt asunnon jo
heti aluksi, monta ihmistä olisi jäänyt tapaamatta ja monta kokemusta
kokematta: tsekkiläinen sunnuntai-illallinen johon kokkasin rapuja valkosipulivoissa kun en löytänyt etanoita mistään, ranskalaisen apéron eli drinkin ja pikkupurtavan
säännöllisyys työpäivän jälkeen, italialainen aamiainen hilloineen ja kahvipannuineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti