Appartement, part 1

Kahdeksan viikon kodittomuuden, yli 50 puhelinsoiton, 70 euron puhelinlaskun, 21 asuntonäytön, kymmenien metrossa vietettyjen tuntien, fysiikan pettämisen, kahden mentaalisen hajoamisen ja yhden luovuttamismietiskelyn jälkeen sain hankittua huoneen joka ei ollut homeessa ja jossa on ikkuna.

(vertailupohjaksi Suomeen: 15m2 huone, kylpyhuone, keittiö ja wc jaettu toisen asukkaan kanssa, vuokra 600 euroa.)

Metrolla kodistani on matkaa pohjoisessa lähiössä sijaitsevaan yliopistoon 50 minuuttia. Pariisin ydinkeskusta on reilun puolen tunnin päässä, ja Versaillesin palatsi on periaatteessa naapurissa. 

Jollain omituisella tavalla tykkään tästä rikkaiden lähiöstä. Ruokakauppaa vastapäätä Porchen myymälä, 80-luvun lopun huumassa rakennettuja omituisia kerrostaloja, Renaultin syntysijat. 

Ja mikä parasta: asun rantakadulla, quai. Seine virtaa harmaana ja vakaana vieressä.

Renault

Näkymä sillalta kotitalolle

Ratikkapysäkki

 ... mutta miksi tämä on part 1? Menin ja irtisanoin huoneeni maanantaina. Ja jos kaikki menee hyvin, allekirjoitan huomenna vuokrasopimuksen asunnosta jota en edes etsinyt, ja jonka eteen en ole nähnyt yhtään vaivaa. Asunnon joka on juuri sellainen jollaisesta haaveilin ennen Pariisiin lähtöä utopiapäissäni: yksiö läheltä keskustaa. Hyvää onnea on onneksi kompensoitu sillä etten hetkellisesti pysty kävelemään, joten ennusmerkit ovat hyvät!

Route du vin

Alsacen viinitietä ei ole helppo valloittaa ilman omaa autoa. Yliopiston järkkäämällä retkibussilla matkasimme kuitenkin päiväksi paikallisten viinien syntysijoille, pikkuisiin kyliin ja viinikellareihin,joissa maisteltavaksemme saatu viini oli vastikään kypsynyt.

 

 Kellarikierroksen jälkeinen maistelu alkoi jo ennen puolta päivää. Viisi-vaiheinen maistelutoimitus käytiin läpi yhteensä kahdeksan viinin kohdalla. Uusia tuttaviani ovat nyt niin Gewurztraminer kuin Muscat d´Alsacekin.

                                                 Alsacen kielen lyhyt oppimäärä

 Pienet kylävanhukset alkavat jo muistuttaa toisiaan: suklaaleipomot, nallekarhut ja kukkaistutukset. Ehkä sateinen harmaus oli pelastus näille turisteja varten siistityille kiiltokuvakylille, jotka ovat vaarassa muuttua kitchiksi.

Bryssel

Kollektiivinen hermoloma Pariisista ja Strasbourgista suoritettiin Brysseliin.

Strasbourgista matka taittui kimppakyydillä Saksan ja Luxembourgin kautta Belgiaan. Alsacin vuoristoiset maisemat vaihtuivat hiljalleen tasaisiksi pelloiksi, kun huristelin ranskalais-kolumbialaisessa seurassa ohi Vosquesin luonnonpuiston, saksalaisen ydinvoimalakaupungin ja luxemburgilaisen turistirysä-huoltoaseman. Sopivien halpabussien puuttuessa, Ranskassa kannattaa matkata kimppakyydillä (covoiturage). Junat ovat kalliita, ellei lippuja osta riittävän ajoissa etukäteen. Pariisista Brysseliin pääsee sen sijaan hyvin edullisesti bussilla, jossa tosin tilan puute ja toisistaan kiinnostuneet, kovaan ääneen huonoa englantia höpöttävät matkaajat saattavat vaivata.

Hotellimme oli vartin metromatkan päässä keskustasta, hinta-laatu-suhde oli erinomainen. Hotellin vieressä on mielenkiintoinen, neonvaloristiä öisin väläyttelevä kirkko sekä Elisabethin puisto, jonka läpi oli kiva kävellä metrolle.

Kotikatu

Näkymät hotellihuoneen ikkunasta

Bryssel on varsin oikukas kaupunki matkaajalle. Kesti hetken ennen kuin löysimme mikä alue ylipäätään on keskustaa, tai missä kaikki avonaiset ravintolat ja baarit ovat. Museoiden löytäminen edellytti maksullisen opasvihkosen hankintaa. Toisaalta olimme ehkä laiminlyöneet asioiden selvittämisen etukäteen, lähdimme alle päivän varoitusajalla reissuun, ja läppäritkin jätettiin suosiolla Ranskaan. Baarien löytäminen osoittautui monimutkaiseksi: opasvihkosessa eläväiseksi alueeksi mainittu kortteli olikin pimeä ja autio, suorastaan uhkaava. Grand Placen turistikorttelin kujilta löytyi kuitenkin mm. ensimmäisen iltamme olutkellari, jossa oli tarjolla 2000 eri olutlaatua.

Bryssel oli sateinen ja harmaa, art nouveau -hienouksien, graffitien, autiokatujen, pikkuputiikkien ja joka puolella humisevien rakennustyömaiden kontrastinen sekamelska. Kaupungissa oli jotain perin 90-lukulaista neonvaloineen ja peililasipalatseineen.

Turistipaljoutta riitti kaupungin ytimessä, mutta myös muutamissa etäpesäkkeissä mm. Atominiumin ja Mannekin Pis'in liepeillä (joka sen ympärille kehitetystä nähtävyyskultista huolimatta oli muuten "suurin huijaus sitten Mona Lisan.")

.

Taskuun mahtuva Mannekin Pis
ja sen isoveli Mannekin Choco

Museoita Brysselissä riittää useammankin vierailun tarpeisiin. Erikoisuuksia ei Brysselistä puutu, mutta ajanhallinnallisista syistä esimerkiksi alusvaatemuseo, Horta-museo ja pitsimuseo jäivät kokematta.Vierailukohteistamme kiinnostavimmiksi osoittautuivat surrealisti-taiteilijalle omistettu Magritte-museo ja mm. Charif Benhelivan polaroideja sisäänsä kätkevä Bozar-museo. Musée des Beux-Arts oli pienoinen pettymys Marat´n kuolemaa ja yhtä Boschin triptyykkiä lukuunottamatta. Kaikesta huolimatta tyylikkäässä kahvilassa maistuivat kalliit kahvit, sillä museovierailut eivät paljoa opiskelijan rahapussia keventäneet.

Mannekin Pisin liepeiltä löytyi paikka makoisalle pubi-lounaalle. Tarjoilijamies oli mahtava persoona, vanha parrakas veikko.

 

Epäuskoinen ilme höyryävän lasagnepadan edessä

Seuraavana iltana löysimme tiemme vietnamilaiseen ravintolaan, jossa paloivat kynttilät ja katossa matkasi mielenkiintoinen pyörän ja kärryn risteytys. Alkupalaksi sai katkarapuraksuja.

Pakollinen vohveli mansikoilla ja kermavaahdolla tuli myös nautittua. Muut paikalliset herkut kuten moules frites (simpuikoita ranskalaisilla) jäivät tällä kertaa väliin.

 Hotellin viimeinen aamiainen oli meille ranskalaistuneille ah niin tuttua: vehnänpala hillolla/juustolla kera kahvin.

Le shopping´ia harjoitettiin pääasiassa vintagepuodeissa ja museokaupoissa.

 Episodesta löytyi vanhaa ja vanhasta uudeksi kustomoitua. Halvemmille ostoksille kannattaa kuitenkin suunnata Marollesin kirpputorille, joka on auki joka päivä. Jos saavut taktisesti riittävän myöhään, vaatteita saatetaan jakaa myös ilmaiseksi. Keskustasta kohti Marollesia käyskennellessä tulee vastaan myös muita vintage- ja vanhan tavaran putiikkeja.

Museokauppa Bozarissa kaupan oli runsas valikoima tilpehööriä, kortteja, leffoja, kirjoja ja taide-lehtiä.

 Galerie St Hubert´ssa taasen pääsi nauttimaan ostoksista Art Nouveau-hengessä. Suklaapuoteja ja kalliita pikkuputiikkeja.

Neljän päivän hermoloman jälkeen oli aika jättää Bryssel kaikkine outouksineen, latteuksineen ja rosoisuuksineen. Piti lähteä pois, jotta tajusi palaavansa kotiin.

 

Kotimatka bussilla Brysselistä Lillen kautta Pariisiin oli aurinkoinen ja sateinen, mutta mielenkiintoinen. Niityt, hevostilat, lehmät, vesistöt, metsät.. Hetken sai levähtää maalaismaisemissa ennen paluuta miljoonakaupungin humuun.