Louvre encore

Perjantai-iltojen museokävelystä on muodostumassa tapa. Louvre on täynnä kaikkea mahdollista rumasta kitchsistä tyhjiin seiniin ja kauniisiin rappukäytäviin. Käytävillä kohtaa joskus kiinnostavia ihmisiä, jotka jäävät juttelemaan ja tulevien kahvitreffien toivossa raapustavat kiireisesti yhteystietonsa taskusta löytyvään lipukkeeseen.

Kaikkialla tapaa myös teoksia piirustuslehtiöihinsä kopioivia taideopiskelijoita, reppu selässä käytäviä juoksevia turisteja, hitaita harhailijoita.

Tulevan kissani esi-isä n. 2000 vuoden takaa

Loppumattomat byrokratiasotkut ja kerääntyvät esseet ovat saaneet aikaan sen, ettei lähiaikoina ole ollut enää staminaa seikkailla kaupungilla muuten kuin satunnaisten kauppakäyntien tai iltakävelyiden tiimoilta. Olen pimeän tultua istunut kotona, katsellut ikkunasta ulos kahvia tai punaviiniä juoden ja JT:n uutta levyä kuunnellen. 

Onneksi sain nyt huostaan opiskelukaverini Joonaksen varastetun kameran laturin oman hävinneen laturini tilalle, niin pääsen ensi viikolla taas kuvaamaan.

Un petit tour de France IV: Bordeaux

Viimeisiä merkintöjä viedään, nyt jo koto-Suomesta käsin. Nämä muutaman viikon takaiset tunnelmat tuntuvat jo niin kaukaisilta. Yritän silti yhä päästä niihin käsiksi. Tässä siis pieni kuvaraportti kiertomatkani viimeiseltä etapilta, ennen päätepistettäni Pariisia. Normandiasta olin sopuisasti ajatellut antaa junan kuljettaa minut Pariisiin, ystävän huomaan. Tarve jatkaa kulkurin elämää vielä muutama hassu päivä pidempään vei kuitenkin voiton. Otin siis junan kohti tunetematonta. Bordeaux!

Saavun kaupunkiin keskipäivällä, kasvattaen junassa flunssataudin ja väsymyksen kera epäilyksiä tämänkin spontaanin reissun onnistumisesta. Hostistani ei ole kuulunut mitään, joten valmistaudun pahimpaan. Harhailen aurinkoisen kaupungin mukulakivikaduilla, saan puhelun hostiltani, jonka tapaan pian joen rannassa suuren riemukaaren alla. Kohta olen jo neljän muun sohvasurffarin kanssa matkalla kuolleiden viiniköynnösten, erinomaisen punkun ja kuvankauniiden pikkukatujen St. Emilioniin.Tähystelemme horisonttia, päädymme dokumenttikuvaajien videolle ja maistelemme niitä aitoja ja alkuperäisiä macaroneja, joiden resepti on tarkoin varjeltu salaisuus.

Palaamme Bordeaux´hon juuri sopivasti nähdäksemme auringon laskevan kaupungin taa.

Illan ohjelmaan kuuluu pizzaa ja kuppiloihin tutustumista, punaista absinthia, kilpikonnalla ratsastusta ja twin peaksiä, kunnes uni pyydystää seikkailijat. Nukun muutaman tunnin sohvalla hytisten jostain vohkitun seinän kokoisen Django-julisteen alla, Django-fretin kolistellessa yliaktiivisena häkissään.

Aamulla keittiössä odottaa kasa tuoreita croissantteja, mutta ensimmäisen kahvin nautimme auringon lämmössä St. Michelin korttelissa, katedralia ympäröivällä aukiolla monien muiden bordeauxlaisten tavoin.

Missoni täällä on fiilistely. Kuljeskelua, aurinkoa, terasseja, kevään tuntua, käteen napattu falafelrulla jonka sisään on kääritty myös ranskalaiset.

Elokuvateatteri ja kahvila Utopia ( 5 place Camille Jullian) ja Apollo-baari (Place Fernand Lafargue)  
toimivat loistavina levähdyspaikkoina niiden välisissä tunnelmallisissa kortteleissa harhailun jälkeen. Ehkä surkein ranskalainen ikinä näkemäni elokuvakaan ei harmittanut kovasti näin kivoissa puitteissa.

Utopiassa pyörii uutta ja vanhaa ranskalaista, mainstreamiä ja taide-elokuvaa. Käy hakemassa teatterin ohjelmalehtinen paikan päältä.

 Torstai-ilta jatkui kotoisaan hyvän ruuan ja hitaan palvelun bistroon, jonka nimi pääsi jo unohtumaan. Turskamousse oli maittavaa ja jälkiruoka puhuttiin minulle ilmaiseksi!

Tunnit katosivat jonnekin kitaran rämpyttelyn, rommin, pöytäfutiksen ja ah niin syvällisien keskustelujen lomaan ja kohta viiletinkin jo polkupyörän selässä aamun sarastaessa vihannesmarkkinoille. Juomme aamukahvit ja ostan pussillisen kesäkurpitsoita. Matkalla tuli bongattua mm. teurastajan rekka ja sininen hetki.

Perjantaina pelasin shakkia, kokkasin hosteilleni kasvisruokaa, tein pienen pyöräretken veden ja hämmästyttävien hylkyjen ääreen sekä hyvästelin muut surffarit. Bordeaux´n aurinko poltteli kasvoilla kun astuin Pariisiin vievään täpötäyteen junaan.

Foux du Fafa

Ei ole todellista. Aamukahvi jäi tänään juomatta, koska jostain tuntemattomasta syystä asunnostani on vesi katki. Hanoista kuuluu vain kurluttavaa ääntä, vettä ei tule. Hah!

Kuinkakohan monta kertaa olen jo vaihtoaikana tukeutunut tähän videoon. Kieltäydyn hermostumasta, nauran tämän maan absurdiudelle. Foux du fafa!

Voila mon passeport!

Week-end

Kuluneen viikonlopun kuulumiset tyylikkäästi kaksi päivää myöhässä:

Perjantai-illan pieni baarikierros Oberkampfin tietämillä alkoi Pop Inistä, jossa Lynch kohtaa Kaurismäen. Komeat ranskalaiset muusikkomiehet nojailivat tiskiin, skandinaavitytöt tanssivat kellarissa, mennyt viikko huuhdottiin alas Guinnessilla.

Pop Inistä matka jatkui kohti Rue Timbaud'ta irlantilaisen ystävämme kertoessa miten yöllisessä Pariisissa saa näppärästi farkut repeämään ilman suurempaa yritystä. (Yrittämällä loikata kadun varressa olevien tolppien yli..)

Seuraavaksi päädyimme UFOon, joka oli niin täynnä että tanssilattian valloitus jäi ensi kertaan.

Viimeisenä pysäkkinämme oli Le Petit Garage, jonka baaritiskiltä ei puuttunut vauhtia ja vaaraa. Minua miellytti erityisesti sisustus postereineen, vinyyleineen ja lamppuineen, yksinäinen jääkaappi ja La Mer - kalajuliste. Ja miten voisi olla tykkäämättä baarista jossa soi vuoronperään The Beach Boys ja Nirvana!

Kotiin suunnattiin kiltisti viimeisellä metrolla, mitä luksusta.

Lauantai-iltapäivänä siemailin hyvää punaviiniä harmaassa Luxembourgin puistossa kahden tamperelaisen kanssa.

Illalla jatkoin nautiskelua silmät kiinni Notre Damen katedraalissa, jossa oli konserttia edeltäneessä messussa palaneen suitsukkeen sakea tuoksu. Bachin urkukonsertin taustalta erottui ohi kävelevien turistien laahustus, kaatosateen rummuttaessa kattoa. 

Urkuvyörytys vei jonnekin toiseen aikaan ja paikkaan, ja konsertin loppuessa oli vaikea palata jaloilleen ja kulkeutua ulos pimeään sateeseen. Kävelin Saint-Germain-des-Présin kautta kohti kotia My Bloody Valentinen kanssa. Sateella Pariisi hiljenee, vain turistit ovat kaduilla sateenvarjoineen.

Sunnuntaina rentouduin kotona niin hyvin, ettei minulla ole minkäänlaista mielikuvaa siitä mahdoin tehdä. Maanantaisin ei ole luentoja, joten maanantai on minulle toinen sunnuntai, joka yleensä myös häviää jonnekin mielikuvia jättämättä. Siispä havahdun menneeseen viikonloppuun ja uuteen viikkoon aina tiistaisin, pitkän yliopistopäivän jälkeen. Tiistai on uusi maanantai, ja maanantai on uusi sunnuntai, siispä aag kaksi sunnuntaita putkeen! Pariisissa on tarttunut joku omituinen jos nyt ei sunnuntai-inho, niin ainakin joku sunnuntai-taantumus. Siinä missä Suomessa sunnuntai on ollut seikkailujen päivä, täällä sen haluaa vaan sivuuttaa elokuvilla, Olen ajautunut siihen täällä opittuun ajatusmalliin että sunnuntai on vaan elettävä, mutta silloin ei missään nimessä voi tehdä mitään tähdellistä, koska se on sunnuntai. 

ps. Sähköt eivät katkenneetkaan, kiitos ranskalaisen tehokkuuden! Koneisto pyörii niin hitaasti ettei sähköjä ehditty katkaista ennen kuin uusin sopimuksen muutaman päivän myöhässä. Pankki sen sijaan jatkaa kenkkuilua, ja tällä viikolla menen pankkiin tapaamaan virkailijaa jotta hän voi uudelleen avata korttini ja muuttaa nostorajat (jotka hän itse siis laittoi väärin alunperinkin.) Yksi asia mikä välillä ketuttaa kunnolla, on se miten supertehokkaat joka välissä puhelimeen vastaavat virkailijat tekevät virheitä, mutta eivät koskaan myönnä niitä virheitä omikseen. Ketuttaa myös ranskalainen tehokkuusajattelu, joka kulminoitui syksyllä siihen miten makasin tuskissani puoli tuntia hammaslääkärin pöydällä viiden eri lääkärin jutellessa vieressä niitä näitä. Tämä tosin tapahtui itse asiassa Brysselissä, mutta kokemukseni mukaan Bryssel ja Pariisi ovat kovin lähellä toisiaan. Toisaalta saman "tehokkuuden" suojissa sallin itselleni luvan raahautua luennoille myöhässä, unohdella tekemättömiä tehtäviä ja liusua johonkin tehottoman hosumisen suohon.