Vuoden 1900 maailmannäyttelyä varten rakennettu rautatieasema on mitä parhain iltakävelyn kohde. Orsayn rautatieasema oli Orléansista saapuvien junien päätepiste toiseen maailmansotaan saakka. Toisen maailmansodan aikana rautatieasemaa käytettiin mm. postin lajitteluun, ja Orsay esiintyy lukuisissa elokuvissa, mm. Orson Wellesin versiossa Kafkan Oikeudenkäynnistä. 1970-luvulla rautatieasema melkein purettiin hotellisuunnitelman tieltä. Nykyään museo on melkeinpä Pariisin ruuhkaisin, mutta kuten Louvreen myös tänne pääsee aika vaivattomasti nocturne-päivänä, jolloin aukioloaika on pidennetty kymmeneen saakka.
Olemme viimeksi käyneet Orsayn museossa suunnilleen viisi vuotta sitten, ja tuntuu kuin paljon olisi muuttunut. Tuntuu kuin esillä olevien teosten määrä olisi pieni, tai sitten viime aikoina on tullut harhailtua aivan liian suurissa instituutioissa, kuten Louvressa.
Teosten sijoittelu ja seinien väritys väliseinineen muistuttaa erehdyttävästi Brysselin Beaux-Artsia, joka on yksi hämmentävimmistä museoista joissa olen käynyt. (Epämääräinen ripustus ja siniharmaat kokolattiamatot... yhh.) Siinä missä Courbet'n teos Maailman synty oli Orsayssa ennen komealla paikalla korkeakattoisessa vaaleassa salissa pääkäytävän varrella, on se nyt piilotettu muutaman salongin taakse perimmäiseen tummanviolettiin takaseinään. Myös edellisellä kerralla bongaamani Gallen-Kallela ja Edelfelt oli piilotettu vielä paremmin, takaisin museon kellariin. Täytyy myöhemmin vielä suorittaa toinen tarkastuskierros. Erityismaininta museon upeille Art Nouveau - kokoelmille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti