Perjantai-iltojen museokävelystä on muodostumassa tapa. Louvre on täynnä kaikkea mahdollista rumasta kitchsistä tyhjiin seiniin ja kauniisiin rappukäytäviin. Käytävillä kohtaa joskus kiinnostavia ihmisiä, jotka jäävät juttelemaan ja tulevien kahvitreffien toivossa raapustavat kiireisesti yhteystietonsa taskusta löytyvään lipukkeeseen.
Kaikkialla tapaa myös teoksia piirustuslehtiöihinsä kopioivia taideopiskelijoita, reppu selässä käytäviä juoksevia turisteja, hitaita harhailijoita.
 |
| Tulevan kissani esi-isä n. 2000 vuoden takaa |
Loppumattomat byrokratiasotkut ja kerääntyvät esseet ovat saaneet aikaan sen, ettei lähiaikoina ole ollut enää staminaa seikkailla kaupungilla muuten kuin satunnaisten kauppakäyntien tai iltakävelyiden tiimoilta. Olen pimeän tultua istunut kotona, katsellut ikkunasta ulos kahvia tai punaviiniä juoden ja JT:n uutta levyä kuunnellen.
Onneksi sain nyt huostaan opiskelukaverini Joonaksen varastetun kameran laturin oman hävinneen laturini tilalle, niin pääsen ensi viikolla taas kuvaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti