Viimeisiä merkintöjä viedään, nyt jo koto-Suomesta käsin. Nämä muutaman viikon takaiset tunnelmat tuntuvat jo niin kaukaisilta. Yritän silti yhä päästä niihin käsiksi. Tässä siis pieni kuvaraportti kiertomatkani viimeiseltä etapilta, ennen päätepistettäni Pariisia. Normandiasta olin sopuisasti ajatellut antaa junan kuljettaa minut Pariisiin, ystävän huomaan. Tarve jatkaa kulkurin elämää vielä muutama hassu päivä pidempään vei kuitenkin voiton. Otin siis junan kohti tunetematonta. Bordeaux!
Saavun kaupunkiin keskipäivällä, kasvattaen junassa flunssataudin ja väsymyksen kera epäilyksiä tämänkin spontaanin reissun onnistumisesta. Hostistani ei ole kuulunut mitään, joten valmistaudun pahimpaan. Harhailen aurinkoisen kaupungin mukulakivikaduilla, saan puhelun hostiltani, jonka tapaan pian joen rannassa suuren riemukaaren alla. Kohta olen jo neljän muun sohvasurffarin kanssa matkalla kuolleiden viiniköynnösten, erinomaisen punkun ja kuvankauniiden pikkukatujen St. Emilioniin.Tähystelemme horisonttia, päädymme dokumenttikuvaajien videolle ja maistelemme niitä aitoja ja alkuperäisiä macaroneja, joiden resepti on tarkoin varjeltu salaisuus.
Palaamme Bordeaux´hon juuri sopivasti nähdäksemme auringon laskevan kaupungin taa.
Illan ohjelmaan kuuluu pizzaa ja kuppiloihin tutustumista, punaista absinthia, kilpikonnalla ratsastusta ja twin peaksiä, kunnes uni pyydystää seikkailijat. Nukun muutaman tunnin sohvalla hytisten jostain vohkitun seinän kokoisen Django-julisteen alla, Django-fretin kolistellessa yliaktiivisena häkissään.
Aamulla keittiössä odottaa kasa tuoreita croissantteja, mutta ensimmäisen kahvin nautimme auringon lämmössä St. Michelin korttelissa, katedralia ympäröivällä aukiolla monien muiden bordeauxlaisten tavoin.
Missoni täällä on fiilistely. Kuljeskelua, aurinkoa, terasseja, kevään tuntua, käteen napattu falafelrulla jonka sisään on kääritty myös ranskalaiset.
Elokuvateatteri ja kahvila Utopia ( 5 place Camille Jullian) ja Apollo-baari (Place Fernand Lafargue)
toimivat loistavina levähdyspaikkoina niiden välisissä tunnelmallisissa kortteleissa harhailun jälkeen. Ehkä surkein ranskalainen ikinä näkemäni elokuvakaan ei harmittanut kovasti näin kivoissa puitteissa.
Utopiassa pyörii uutta ja vanhaa ranskalaista, mainstreamiä ja taide-elokuvaa. Käy hakemassa teatterin ohjelmalehtinen paikan päältä.
Torstai-ilta jatkui kotoisaan hyvän ruuan ja hitaan palvelun bistroon, jonka nimi pääsi jo unohtumaan. Turskamousse oli maittavaa ja jälkiruoka puhuttiin minulle ilmaiseksi!
Tunnit katosivat jonnekin kitaran rämpyttelyn, rommin, pöytäfutiksen ja ah niin syvällisien keskustelujen lomaan ja kohta viiletinkin jo polkupyörän selässä aamun sarastaessa vihannesmarkkinoille. Juomme aamukahvit ja ostan pussillisen kesäkurpitsoita. Matkalla tuli bongattua mm. teurastajan rekka ja sininen hetki.
Perjantaina pelasin shakkia, kokkasin hosteilleni kasvisruokaa, tein pienen pyöräretken veden ja hämmästyttävien hylkyjen ääreen sekä hyvästelin muut surffarit. Bordeaux´n aurinko poltteli kasvoilla kun astuin Pariisiin vievään täpötäyteen junaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti